 |
| Opetustunnelmia kesäkuussa 2020 |
Aikuisen ja lapsen tanssituntien opettaminen verkossa on ollut jännittävää ja täynnä mahdollisuuksia.
Avaan näkökulmia varhaisen tanssikasvatuksen toteuttamiseen verkossa.
Verkko-pedagogiikkakoulutus auttoi itseäni ymmärtämään verkko-opettamisen lainalaisuudet ja mahdollisuudet. Uskaltauduin tutkimaan perheiden etäopetusta ymmärtäessäni, että lähi-ja etäopetus ovat kaksi eri asiaa, kaksi eri tapaa toteuttaa samoja tavoitteita.
Verkossa tapahtuva opetus sopii parhaiten aikuisille ja nuorille, joten lähtökohtaisesti pienen lapsen osallistuminen ryhmäopetukseen omassa kotonaan on haastavaa. Digitaalisten laitteiden itsenäinen käsitteleminen ei pieniltä ja lapsen kiinnostuksen kohteet eivät suuntaudu ruutuihin. Pieni lapsi on kiinnostunut omasta turvallisesta aikuisestaan ja yhteisestä tekemisestä, uusiin asioihin tutustumisesta äänistä, rytmistä, liikkumistaitojen opettelusta, tutkimisesta, kosketuksesta, sylittelystä ja lähikontaktista aikuisen kanssa.
Kaikkia edellä mainitsemiani asioita voi tapahtua kotona, turvallisesti, ilman ryhmää. Suunnittelin opetuksen sisällön yhdelle aikuis-lapsiparille ryhmän sijasta. Hyvästi siis piirit, parijonot, tilallinen yhteinen hahmottaminen, mallioppiminen, kavereihin tutustuminen, uuden tilan haltuunotto, lähikontaktit ryhmän kanssa. Tervetuloa digitaalinen oppimisympäristö, opettajan esittelyvideot, erilaiset vuorovaikutustavat mm.chat- toiminnon käyttäminen, yhteiset pelisäännöt verkossa toimiseen ja viestimiseen sekä nalle opettajalle. Tarvitsin pientä tanssikaveria, jotta pystyin havainnollistamaan opetusta aikuisille elävien esimerkkien puuttuessa.
Aloitimme jokaisen tunnin kokoontumalla verkko-sovelluskanavalla, osallistujat kotona ja minä salissa valmiina. Olin vastaanottamassa tanssijoita, ja jokainen aikuinen ja lapsi tulivat vilkuttelemaan toisilleen tietokoneen ruudulle.
Ennen tunnin alkua olin jakanut tunnin sisältöä esittelevän niin sanotun aloitustiedoston aikuisten luettavaksi ja lisäsin tiedostoon värikkäitä kuvia lasten huomion kiinnittämiseksi. Pyysin aikuisia liittämään tietokoneen TV-kuvaruutuun, jotta lapset näkisivät minut liikkumassa isompana. Suureen kuvaan siirtyminen helpotti lasten opetuksen seuraamista oleellisesti.
Tanssitunnit etenivät tutun kaavan mukaan. Piiritanssin sijasta muutin tanssin vapaasti tilassa liikkuvaksi, tilassa liikkuva juna-tanssin aikana osallistujat kävivät "lenkillä " oman asuntonsa eteisessä ja vasta pillin soidessa he tiesivät tulla asemalle, eli näkyviin kuviin. Keholorut ja tanssit onnistuivat mainiosti kuvaruudun kautta. Liikkuvat harjoitukset toteutettiin kotona tilan mukaan. Välineiksi valikoituivat sellaiset välineet, jotka vanhemmat pystyivät löytämään kotoa, pallo ja huivi.Jopa loppurauhoittuminen toteutettiin lähiopetusharjoituksen mallilla, eli lapset menivät omalle peitolle kotona rentoutumaan, ja aikuinen veti lasta peitossa. Lopputanssin- ja vilkuttelun jälkeen keskustelimme jälleen, ja vanhemmat saivat jakaa tuntemuksiaan yhteisestä tuokiosta.
Opettajana tehtäväni oli motivoida vanhempia jaksamaan oman lapsen toiminnan ohjaamista. Avasin harjoitusten taustoja ja tavoitteita enemmän kuin suuressa lähiopetusryhmässä. Nautin perheiden kohtaamisesta ja lasten oivalluksista samoin kuin salissa. Opiskelijapalautteet ovat tulossa, ja odotan kuulevani vielä paljon lisää, siitä mitä ei ehkä uskallettu tuoda esiin keskusteluissa.
Aurinko paistaa kuumasti, ja viimeinen verkko-opetustunti aikuinen-lapsitunneillani on huomenna. Syyskuussa käynnistyy lähiopetus, mikä herättää sekalaisia tunteita. On ihanaa, että pääsemme taas kohtamaan ja toimimaan yhdessä, vaan jäämmekö kaipaamaan jotakin tästä eriskummallisista opettamis- ja oppimiskokemuksista?
Podcast verkko-opettamisesta:
https://shows.acast.com/ensimmainen-paiva-etaopetusta-takana-raasepori/episodes/digipiruetti-huimaa-paata?fbclid=IwAR1ORoBLOOOO6Xpd4VtSn5j8HqHhL_Su7cqiEmB8z2GKjHk0TkIq8L-Hv5E
Let me introduce you
some perspectives on implementing early dance education online.
Online pedagogy
training helped me to understand the laws and possibilities of e-learning. Realizing
that contact and distance learning are two different things, two different ways
to accomplish the same goals.
Online teaching is best
suited for adults and young people, so basically a young child’s participation
in group teaching in their own home is challenging. Small children are not able
to use digital devices and the child’s interests are not directed to the
screens.
A young child is
interested in their own safe adult and doing things together, learning new
things about sounds, rhythm, learning movement skills, exploring, touching,
embracing, and being near to their parents.
All the things mentioned
above can be done at home, safely and without a group. I designed the content
of the lesson for one adult-child couple instead of a group.
So goodbye to circles,
pairs, spatial exercises, making friends, taking over a new space, close
contacts with the group.
Welcome to the digital
learning environment, teacher's introductory videos, different ways of
interacting in different ways for example using the chat function, ground rules
for working and communicating online, and a teddy bear for the teacher. I
needed a little dancing buddy to be able to demonstrate teaching to adults in
the absence of living examples.
Each dance lesson was begun
by gathering on the web application channel, participants at home and I at the
dance room. I was receiving dancers, and every adult and child came to
wave at each other on the computer screen.
Before the beginning of the
lesson, I had shared a “Beginning file” presenting the content of the lesson
for adults to read and added colorful pictures to the file to get the
children’s attention. I asked the adults to connect the computer to the TV
screen so the kids could see me moving better. The transition to the big screen made
it much easier for children to follow the lesson.
The dance lessons progressed
according to a familiar formula. Instead of a circuit dance, I changed the
dance to free-moving dance, during the train dance, the participants wandered
in the hallways of their own apartments and only when the whistle was
playing did they know to come to the station, i.e. to the see the screen.
Body rhymes and dances went were done successfully online. Spatial
exercises were performed at home according to each home. The equipment used
during the lesson were those that parents could find at home, a ball, and a
scarf. Even the final calming
down was done similarly than
in classroom i.e. the children lay on their own blankets and relaxed and the adult
pulled the child in the blanket. After the final dance and waves, we discussed
again, and the parents got to share their feelings about the dance lesson.
As teacher my job was to
motivate parents to support them with directing their own child’s activities. I
shared goals of the exercises more than in a large contact group. I enjoyed
meeting families and children’s insights as well as in the classroom lesson.
Student feedback is coming, and I look forward to hearing much more about what
the participants might not have dared to bring up in the online discussions.
The sun is shining brightly,
and my last online adult-child lesson is tomorrow. In September, classroom
teaching will start, which arouses mixed feelings.
It is wonderful that we get
to meet and act together again, but shall we miss something of this strange online
teaching and learning experience?
Time will tell.
